Yli vuoden ajan koti on ollut ihan rempallaan. Roskat on viemättä aina päivän liian kauan, jouluverhot kesäkuussa, pölyt pyyhkimättä, laatikoita pinossa joka huoneessa, kaikki kattilat tiskissä. Siivoaminen ja kodin järjestely eivät ole mahtuneet aikatauluun. En ole mikään superäiti, joten en ole jaksanut pitää huolta kuin vain ihan tärkeimmistä/ nopeimmista kotiaskareista.
Tammikuun näyttäessä lumista valoaan olen jaksanut enemmän. Minulla nimittäin oli suuri tavoite. Yksi huone on raivattava ja Pikku-Piika siirtyy omaan huoneeseen. Koko kuukausi siinä sitten menikin. Järjestelin kaappeja, kävin läpi vanhoja romuja, heitin jotain poiskin(!) ja etsin tavaroille uusia paikkoja ympäri huushollia. Ja kas, lauantaina lapsonen nukkuin ikiomassa huoneessa. Siellä on uudet verhot ja lelutkin melko järjestyksessä. Vanhempien makuuhuone tosin joutui kaaoksen valtaan. Työpöytä notkuu tavaraa täynnä. Pitänee jatkaa raivausaskareita.
Siivousvimma siirtyi muuallekin asuntoon. Kokonaisvaltainen kevätsiivous on edennyt kaikkiin huoneisiin. Kyllä tästä vielä hyvä tulee!
En tiedä mistä kaikki energia kumpuaa. Työrintamalta kuuluu vain huonoja uutisia ja huolet painaa rintaa. Silti yhtäkkiä olen täynnä intoa ja rakkautta. Olen tänään maanantaina hymyillyt kuin kylähullu täällä rakastaen tätä mitätöntä elämääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti