Hääjuhlia

Tänään olin kaason roolissa suunnittelemassa kesähäitä. Juhlasta tulee kaunis ja ihana, sanoisin myös persoonallinen mutta pelkäänpä ettei sellaisia hääjuhlia olekaan. Yrityksistä huolimatta perinteen kaava on aika selkeä, ja häitä on vietetty miljoonia. Mitenpä tässä voi enää omaperäinen olla?

Mutta harmaan sateisena, kylmänä toukokuun päivänä maaseudun rauhassa oli, no rauhallista. En muistanut kameraakaan esille ottaa. Olin niin kiinni hetkessä, kai. Tai huonomuistinen. Lapseni Pikku-Piika jutteli innoissaan liverteleville linnuille.

Vietimme erilaisen arkipäivän. Matkasimme pari tuntia hääpaikalle, tutkimme vanhan navetan tarpeistoa ja tutustuimme majoitusrakennukseen. Huoneet ovat sellaisia yksittäisin vanhoin huonekaluin sisustettuja, yläkerrassa nukutaan suuressa pirtissä. Talo on entinen asuinrakennus, joten porukalle tulee mukava viikonloppu kommuunihenkeen. Juhlatilanavetta on aarreaitta täynnä museoonkin kelpaavaa tavaraa. Löysimme rekvisiitaksi ja käyttötarpeiksi mainioita esineitä. Me like.

Mitähän sanoisin sitten siitä persoonallisuudesta.. Ainakin voin paljastaa että juhlijat eivät saa hääkarkkia, vaan porkkanoita. No ei, vaan paljastan häiden jälkeen. Se liittyy jotenkin pelaamiseen.

Illan päälle söimme kotiruokaa suuren pöydän ympärillä rupatellen ja juhlien pöytäkattausta suunnitellen. Nautin sellaisesta mutkattomasta yhdessäolosta ja iltapullakahveista. Kotimatkalle sattuikin sitten yksi migreeni ja yksi kiukkukohtaus. Perhe on nyt kuitenkin kotona ja pedissä. Tähän on hyvä nukahtaa. Heinäkuussa juhlitaan rakkaita ihmisiä, sataa tai ei.

Keltainen toukokuu

Toukokuu on jo lopuillaan. Ihana kuukausi! Olen nauttinut siemauksin keväästä ja kesäksikin tätä (toivottavasti ei vuoden lämpimintä) kuukautta voi kutsua.

Minulle toukokuu on tuonut ensimmäisen Äitienpäivän, uusia ystäviä, uusia oivalluksia, urahaaveita, sukulaisten vierailua ja lapsen riemua.

Aivan ihania asioita. Ja sitten toki itkuisia ja valvottuja öitä. Mutta niitä en muistele. Nimittäin aamuisin jaksan herätä aina iloisena. Se on minulle myös uutta, koska olen niitä maailman pahimmoisia aamutorkkuja.

Mutta huomenna lähdetään tsekkaamaan idyllinen kesäjuhlapaikka. Sää ei ehkä suosi reissaajia, mutta odotan superkivaa päivää.

Aurinkoa arkeen ja kesään!

Sunnuntai on jossittelua varten

Kävimme äänestämässä. Harmittelin etten ehtinyt katsoa niitä ehdokkaiden pikavaalitenttejä Meppigalleriassa. Olisin ehkä voinut tehdä harkitumman ehdokasvalinnan, tai ainakin saanut hyvät naurut. Nyt mentiin aika tunteella. Valinnan tein äänestyspaikan eteisaulassa, kun näin listat. Kyllä olen tehnyt kaksi vaalikonetta lämmittelynä, vaikka niistä valintaa saanut tehtyä. Ei ikinä nykyään ole aikaa tai jaksamista.

Käytän varmaan lasta tekosyynä silloinkin, kun olen oikeasti laiska (en myönnä kyllä käyttäneeni!). Mutta täytyy sanoa, että joskus ärsyttää. Se latteus: oma aika. En tiennyt, että kaipaan omaa aikaa. Olen sen verran seurankipeä. Mutta niin vain haluaisin olla yksin kotona ja lukea kirjaa, sulkeutua järjestämään kaappeja työhuoneeseen tai leipoa kakun ja syödä sen yksin. Haluaisin kulkea päämäärättömästi kaupungilla, ostaa lehden ja karkkia, pyöräillä puistoon tai rannalle selailemaan lehteä ja tuumailemaan maailman menoa.

Vaan sunnuntai oli hyvä näinkin, ja omaa aikaa minulla on sitten myöhemmin. Nyt olen pienen äiti ja saan seurata ihmeellistä tapahtumaketjua, kun pieni kasvaa. Jokainen päivä on taianomainen ja tärkeä. Elämäni onnellisinta aikaahan minä nyt elän, kotikolossa rakkaassa.

Päivitystä pihamaalta

Kukkaset on istutettu. Ei käynyt kovin hyvin. Kuivuus on vaivannut, koska en uskalla usein kastella seinänvieripenkkiä.

kauniit liljat laossa

 
Meillä on suunnitelmissa poistaa kukkapenkit kokonaan, mutta esim. pihan kaadoista tai eristeistä ei ole mitään tietoa. Pitää selvittää isännöitsijältä, josko olisi tietoa siellä. Jos poistamme kukkapenkit niin sitten voin laittaa vain ruukkukukkia. Tai istuttaa kukkaset mieheni kyhäämään upeaan puulaatikkoon. Laatikko on jätepuuta jätelavalta. Mullat ja suojakankaat on vielä laittamatta. Puuta vasten emme kasvatusalustaa laita. Ja laatikkoon mahtuu myös muutama parvekelaatikko, jos jatkossa se tuntuu paremmalta ratkaisulta.

puulaatikko uusille istutuksille

Sairastupa helteessä

Heti kun säät lämpenivät niin sain vuoden flunssan. Sekä ensimmäisen että ärhäkän. Enpä ole siis jaksanut miettiä blogia. Hyvinhän tämä bloggaaminen alkoi.

Olen silti puuhastellut kaikenlaista. Lauantaina oli Yläkaupungin yö -festivaali. Kävimme siellä koko perheellä ja testasimme Mandukaa (lapsenkantoreppu). Se on kyllä kätevä peli. Kävimme tällä viikolla myös jäätelö- ja shoppailureissun kaupungilla reppuillen. Nautinto, kun lapsi pysyy rauhallisena, vaikka on väsynyt.

Otsikko siis vähän johtaa harhaan. En ole maannut sisällä, vaikka olisi pitänyt. Kun on kaktus kurkussa niin jäätelöllehän silloin kannattaa lähteä. Onneksi maanantain jälkeen lihassärkyä ei ole ollut - paitsi iltaisin väsymyksestä.

Esittelen joku toinen päivä viikon ostoksia. Ne on ihania. Mutta sitä jäätelöä en kuvannut, joten kuulokuva tähän loppuun: se oli suklaaunelma isossa lasissa, maistui raikkaalle vaniljalle, täyteläiselle suklaalle ja rapea suklaakeksi kruunasi annoksen. Ehkä havaitsemme tästä että se oli kesän ensimmäinen jäätelöannos.

PS. Sain kutkuttavan työtarjouksen tietysti nyt, kun en voi ottaa sellaista vastaan. Harmittaa.

Viherpeukalo upotettu multaan

Nyt kävi näin.

Täällä on aloitettu pihakukkien taimikasvatus. Ja ihan ajoissa, vähän turhankin. Astioissa on miekkaliljoja, dahlioita ja jaloleinikkejä. Kuulostaa hyvältä tähän asti...

Mutta valitettavasti multasormeni ei ole kovin hääppöinen työkalu. Ilmeisesti jostain halpahallista peräisin. Tässä tunnelmakuvia keittiöstä. Miekkaliljat voivat vielä erittäin hyvin mutta kaatuvat pian. Dahliat on typistetty eli koulittu, mutta ovat vähän lerppuja. Jaloleinikit taasen pääsivät vain homehtumaan ja sitten kuivahtamaan. Yksi sinnikäs nousi.

miekkaliljat, dahlia ja itsenäisyyspäiväistutus vuodelta 2012

jaloleinikkiparat

Katsotaan piakkoin, kuinka monta näistä pääsee pihalle asti. En ole vielä karaissutkaan niitä. Pitäisi karaistua itse sen verran että kantaisi kukkia takapihalle. Mutta kaikki ajallaan. Ei hötkyillä, koska sellainen asenne kuulemma auttaa puutarha-asioissa.

Elämä tässä ja nyt

Elämä yllätti muutaman kerran ja teki voltin viime vuonna. Niinpä elämäni on alkanut pyöriä yhä enemmän kodin ympärillä. Kotini on linnani, ja oi, niin monessa merkityksessään.

Blogini Kodimpi elämä kertoo elämäni tästä vaiheesta. Tästä elämästä, joka vie vielä minne lie. Nyt oleskelen ja asustelen. Ja siitä kirjoitan. Saapa nähdä, mitkä arkeni asiat näyttäytyvät itselleni tärkeinä.

Pitihän minun olla myös muka hauska ja laittaa blogin nimeen nokkela sanaleikki. Joskus yritän olla hauska. Silloin saa hymähtää tai paheksua, ihan tilanteen ja oman maun mukaan.

Tervetuloa lukemaan!