Päivitys

Elämä heittelee. Blogin kirjoittaminen jotenkin jäi. Kaipaan tätä. Yritän jatkaa harrastusta. Olen taas kotiäiti, joten ainakin aihepiiri on edelleen tuttu.

Lankakerä

Minulla on viisi tällaista lankakerää.

Mitä niistä tekisin? Lanka on villaa ja aitoa seitkytlukulaista semmoista. Ilmeisesti vielä Ruotsin maalta ostettu.

Runebergille terkut, että tuopa mukanas muutamat leivokset kahvipöytään.

Koti rempallaan

Yli vuoden ajan koti on ollut ihan rempallaan. Roskat on viemättä aina päivän liian kauan, jouluverhot kesäkuussa, pölyt pyyhkimättä, laatikoita pinossa joka huoneessa, kaikki kattilat tiskissä. Siivoaminen ja kodin järjestely eivät ole mahtuneet aikatauluun. En ole mikään superäiti, joten en ole jaksanut pitää huolta kuin vain ihan tärkeimmistä/ nopeimmista kotiaskareista.

Tammikuun näyttäessä lumista valoaan olen jaksanut enemmän. Minulla nimittäin oli suuri tavoite. Yksi huone on raivattava ja Pikku-Piika siirtyy omaan huoneeseen. Koko kuukausi siinä sitten menikin. Järjestelin kaappeja, kävin läpi vanhoja romuja, heitin jotain poiskin(!) ja etsin tavaroille uusia paikkoja ympäri huushollia. Ja kas, lauantaina lapsonen nukkuin ikiomassa huoneessa. Siellä on uudet verhot ja lelutkin melko järjestyksessä. Vanhempien makuuhuone tosin joutui kaaoksen valtaan. Työpöytä notkuu tavaraa täynnä. Pitänee jatkaa raivausaskareita.

Siivousvimma siirtyi muuallekin asuntoon. Kokonaisvaltainen kevätsiivous on edennyt kaikkiin huoneisiin. Kyllä tästä vielä hyvä tulee!

En tiedä mistä kaikki energia kumpuaa. Työrintamalta kuuluu vain huonoja uutisia ja huolet painaa rintaa. Silti yhtäkkiä olen täynnä intoa ja rakkautta. Olen tänään maanantaina hymyillyt kuin kylähullu täällä rakastaen tätä mitätöntä elämääni.

Muutoksia elämään

Näin joka vuosi tulee muutoksia elämään. Yksi vanhempi sukulainen on taas siirtynyt manan maille. Ei niitä kaikkein läheisimpiä sukulaisia, mutta kuitenkin. Mieliala ei ole korkea. Sen lisäksi vuosi on alkanut sairastellen. Koko perheen voimin. Pelkäsin lapsen korvatulehdusta mutta siltä on toistaiseksi säästytty. Äidillä ei ollut yhtä hyvä tuuri. Minulle on jaettu tulehduksia ja lääkkeitä yli oman tarpeeni, silmiin ja poskionteloihin on tähän mennessä tulehdus päässyt.

No ei tässä tarpeeksi stressin aihetta. Olen hakenut töitä ja työhaastatteluhan se on edessä. Tästä tapauksesta mainitsinkin jo aiemmassa tekstissä. Saa nähdä palaanko aikuisten maailmaan vai jatkanko lapsen kasvun seuraamista kotosalla.

Muutosten vuosia ovat olleet kyllä kaikki vuodet elämässäni. Aina tapahtuu isoja asioita, ja siitä kai täytyy vain kiittää elämää. Vaikka kaikki isot muutokset eivät ole tervetulleita, jotain uutta ne tuovat aina tullessaan. Elämässä pitäisi pysyä positiivisena muutoksille. Nimittäin muutoksenpelko ei vie pois muutoksia, vaan estää näkemästä mahdollisuuksia niiden takana. Jos ei muuta, niin tänä vuonna harjoittelen taas asennemuutoksia. Olen ihan liian pelokas ja pessimistinen ihmispentu.

Talvijuhlan viettohon

Taas on joulu! Ja tällä kertaa nietokset. Viime vuonna juhla meni vähän ohi enkä jaksanut laittaa mitään. Tänä vuonna lähdettiin juhlimaan sukulaisiin, jotenka en taaskaan laittanut joulua. Viime vuonna yritin. Oli jouluverhot ja koristeet kannettu sisään, ei esille. Nyt ei edes tuotu varastosta sitä joululaatikkoa. Ilmeisesti en ole jouluihmisiä. En, vaikka olen aina luullut. Lahjojen hankintakin sijoittunee alkuviikolle. Mutta kunhan on aatto niin katson lumiukkoa telkkarista ja syön suklaata. Siinä se juhla on! Lapsi saa luvan nauttia samoista perinteistä.