Näin joka vuosi tulee muutoksia elämään. Yksi vanhempi sukulainen on taas siirtynyt manan maille. Ei niitä kaikkein läheisimpiä sukulaisia, mutta kuitenkin. Mieliala ei ole korkea. Sen lisäksi vuosi on alkanut sairastellen. Koko perheen voimin. Pelkäsin lapsen korvatulehdusta mutta siltä on toistaiseksi säästytty. Äidillä ei ollut yhtä hyvä tuuri. Minulle on jaettu tulehduksia ja lääkkeitä yli oman tarpeeni, silmiin ja poskionteloihin on tähän mennessä tulehdus päässyt.
No ei tässä tarpeeksi stressin aihetta. Olen hakenut töitä ja työhaastatteluhan se on edessä. Tästä tapauksesta mainitsinkin jo aiemmassa tekstissä. Saa nähdä palaanko aikuisten maailmaan vai jatkanko lapsen kasvun seuraamista kotosalla.
Muutosten vuosia ovat olleet kyllä kaikki vuodet elämässäni. Aina tapahtuu isoja asioita, ja siitä kai täytyy vain kiittää elämää. Vaikka kaikki isot muutokset eivät ole tervetulleita, jotain uutta ne tuovat aina tullessaan. Elämässä pitäisi pysyä positiivisena muutoksille. Nimittäin muutoksenpelko ei vie pois muutoksia, vaan estää näkemästä mahdollisuuksia niiden takana. Jos ei muuta, niin tänä vuonna harjoittelen taas asennemuutoksia. Olen ihan liian pelokas ja pessimistinen ihmispentu.
