Kävin kaupungilla ja kaupan sisustusosastolla. Siellä oli lasten petivaatteita. Ärsyttää se muumien paljous. Niitä on joka paikassa. Myös muissa lasten tavaroissa. Ja joo, meillä käytetään muumivaippoja. Huoh. Ennen lapsen saantia olin ihan tyytyväinen siihen, että muumeja on astiakaapissa. Nyt niitä alkaa pesiytyä kaikkiin huoneisiin ja kaappeihin. Ei enää yhtään muumia, pliis.
Muumien takia mietiskelin päivällä, miksi ihminen luulee tarvitsevansa kaiken näköistä. Yhtenä päivänä tokaisin ystävälle, että niin usein luen turhakkeista blogeissa ja luulen heti tarvitsevani niitä itsekin. Eilen olin hilkulla klikata verkkokaupasta lapselle uudet petivaatteet hetken mielijohteesta. Ehkä sen teenkin, mutta pitää sentään vähän pohtia isoa ostosta. Olin niin vakuuttunut siitä, että ne ovat ainoat oikeat lukemani perusteella. Olen vähän ekohippi ja kaikki lapsen hyvinvointiin liittyvä sillä saralla vetoaa omatuntooni. On toimittava heti, etten ole huono äiti ja lapseni menehtyy, kun en osaa siitä tarpeeksi hyvin huolehtia.
Ja vielä unista edelliseen lauseeseen liittyen. Ystävän tuttava näki raskaana jatkuvasti unia siitä, ettei osaa huolehtia lapsesta. Sellaiset ovat kai yleisiä. Minä toivoin näkeväni raskaana ollessani unia lapsesta ja synnytyksestä, että saisin esimakua tulevasta. Ei mitään. Yksi ainoa uni, jossa vauva itse kertoi etten osaa hoitaa häntä. Se sattui. Mutta taisi olla vain varsin ilkeä yksilö se unen lapsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti