Tulevaisuus pelottaa

Minkähänlainen elämä lapsillemme on tulossa? Saavatko he elää hyvän elämän? Tapahtuuko joku katastrofi? Tuleeko se maailmanloppu? Vai ihan jotain muuta?

Tulevaisuus pelottaa minua. Tulevaisuus koskettaa niin konkreettisesti, kun saa lapsen. Hänelle haluaa parempaa kuin itsellä on. Silti kaikki viittaa siihen, että meillä ei ole mitään parempaa tarjottavana lapsillemme. Miksi sitten minullakin on lapsi, vaikka ajattelen näin? Ehkä se on sitä parempaan pyrkimistä omassa elämässä. Ehkä se on vain itsekästä oman tulevaisuuden turvaamista. Ehkä se on kaipuuta onnellisuuteen ja rakkautta. Tai ehkä se on vain biologiaa. Yhtä kaikki tulevaisuus on niin pelottava, koska sitä ei näe eikä siihen voi valmistautua. Emmekä ymmärrä, kuinka tärkeää olisi miettiä tekemisiämme jotta tulevaisuudessakin ihmisillä olisi hyvä elämä.

Lähitulevaisuus sen sijaan vain askarruttaa. Hain työpaikkaa. Jos hyvin käy, saan paikan ja pääsen tekemään mukavia asioita. Jos hyvin käy, niin en saakaan paikkaa ja voin jäädä kotiin tutkalemaan lapsen kasvamista. Voitan joka tapauksessa. Ja silti molemmat vaihtoehdot jännittävät liikaa. Kotona on niin mukavata, mutta ajattelutyökin kelpaisi toisaalta. Välillä tuntee itsensä niin tylsyneeksi kynäksi. Oikeastihan ajattelen, että kohta en saa enää nähdä ollenkaan lastani tai vaihtoehtona on ikuisuus työttömänä ja toimettomana. 


Noin. Hiljaisuus rikottu pitkästä aikaa.

Tarviikohan kaikkea? Tai sitäkään?

Kävin kaupungilla ja kaupan sisustusosastolla. Siellä oli lasten petivaatteita. Ärsyttää se muumien paljous. Niitä on joka paikassa. Myös muissa lasten tavaroissa. Ja joo, meillä käytetään muumivaippoja. Huoh. Ennen lapsen saantia olin ihan tyytyväinen siihen, että muumeja on astiakaapissa. Nyt niitä alkaa pesiytyä kaikkiin huoneisiin ja kaappeihin. Ei enää yhtään muumia, pliis.

Muumien takia mietiskelin päivällä, miksi ihminen luulee tarvitsevansa kaiken näköistä. Yhtenä päivänä tokaisin ystävälle, että niin usein luen turhakkeista blogeissa ja luulen heti tarvitsevani niitä itsekin. Eilen olin hilkulla klikata verkkokaupasta lapselle uudet petivaatteet hetken mielijohteesta. Ehkä sen teenkin, mutta pitää sentään vähän pohtia isoa ostosta. Olin niin vakuuttunut siitä, että ne ovat ainoat oikeat lukemani perusteella. Olen vähän ekohippi ja kaikki lapsen hyvinvointiin liittyvä sillä saralla vetoaa omatuntooni. On toimittava heti, etten ole huono äiti ja lapseni menehtyy, kun en osaa siitä tarpeeksi hyvin huolehtia.

Ja vielä unista edelliseen lauseeseen liittyen. Ystävän tuttava näki raskaana jatkuvasti unia siitä, ettei osaa huolehtia lapsesta. Sellaiset ovat kai yleisiä. Minä toivoin näkeväni raskaana ollessani unia lapsesta ja synnytyksestä, että saisin esimakua tulevasta. Ei mitään. Yksi ainoa uni, jossa vauva itse kertoi etten osaa hoitaa häntä. Se sattui. Mutta taisi olla vain varsin ilkeä yksilö se unen lapsi.