Kävimme äänestämässä. Harmittelin etten ehtinyt katsoa niitä ehdokkaiden pikavaalitenttejä Meppigalleriassa. Olisin ehkä voinut tehdä harkitumman ehdokasvalinnan, tai ainakin saanut hyvät naurut. Nyt mentiin aika tunteella. Valinnan tein äänestyspaikan eteisaulassa, kun näin listat. Kyllä olen tehnyt kaksi vaalikonetta lämmittelynä, vaikka niistä valintaa saanut tehtyä. Ei ikinä nykyään ole aikaa tai jaksamista.
Käytän varmaan lasta tekosyynä silloinkin, kun olen oikeasti laiska (en myönnä kyllä käyttäneeni!). Mutta täytyy sanoa, että joskus ärsyttää. Se latteus: oma aika. En tiennyt, että kaipaan omaa aikaa. Olen sen verran seurankipeä. Mutta niin vain haluaisin olla yksin kotona ja lukea kirjaa, sulkeutua järjestämään kaappeja työhuoneeseen tai leipoa kakun ja syödä sen yksin. Haluaisin kulkea päämäärättömästi kaupungilla, ostaa lehden ja karkkia, pyöräillä puistoon tai rannalle selailemaan lehteä ja tuumailemaan maailman menoa.
Vaan sunnuntai oli hyvä näinkin, ja omaa aikaa minulla on sitten myöhemmin. Nyt olen pienen äiti ja saan seurata ihmeellistä tapahtumaketjua, kun pieni kasvaa. Jokainen päivä on taianomainen ja tärkeä. Elämäni onnellisinta aikaahan minä nyt elän, kotikolossa rakkaassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti