Hääjuhlia

Tänään olin kaason roolissa suunnittelemassa kesähäitä. Juhlasta tulee kaunis ja ihana, sanoisin myös persoonallinen mutta pelkäänpä ettei sellaisia hääjuhlia olekaan. Yrityksistä huolimatta perinteen kaava on aika selkeä, ja häitä on vietetty miljoonia. Mitenpä tässä voi enää omaperäinen olla?

Mutta harmaan sateisena, kylmänä toukokuun päivänä maaseudun rauhassa oli, no rauhallista. En muistanut kameraakaan esille ottaa. Olin niin kiinni hetkessä, kai. Tai huonomuistinen. Lapseni Pikku-Piika jutteli innoissaan liverteleville linnuille.

Vietimme erilaisen arkipäivän. Matkasimme pari tuntia hääpaikalle, tutkimme vanhan navetan tarpeistoa ja tutustuimme majoitusrakennukseen. Huoneet ovat sellaisia yksittäisin vanhoin huonekaluin sisustettuja, yläkerrassa nukutaan suuressa pirtissä. Talo on entinen asuinrakennus, joten porukalle tulee mukava viikonloppu kommuunihenkeen. Juhlatilanavetta on aarreaitta täynnä museoonkin kelpaavaa tavaraa. Löysimme rekvisiitaksi ja käyttötarpeiksi mainioita esineitä. Me like.

Mitähän sanoisin sitten siitä persoonallisuudesta.. Ainakin voin paljastaa että juhlijat eivät saa hääkarkkia, vaan porkkanoita. No ei, vaan paljastan häiden jälkeen. Se liittyy jotenkin pelaamiseen.

Illan päälle söimme kotiruokaa suuren pöydän ympärillä rupatellen ja juhlien pöytäkattausta suunnitellen. Nautin sellaisesta mutkattomasta yhdessäolosta ja iltapullakahveista. Kotimatkalle sattuikin sitten yksi migreeni ja yksi kiukkukohtaus. Perhe on nyt kuitenkin kotona ja pedissä. Tähän on hyvä nukahtaa. Heinäkuussa juhlitaan rakkaita ihmisiä, sataa tai ei.